Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Olen Sam Widlund eli Sami, koiraharrastaja Helsingistä. Olen harrastanut pelastuskoiratoimintaa vuodesta 2004, keskittyen enemmän oikeisiin etsintöihin ja työtehtäviin kuin kilpailuihin. Toimin koiranohjaajana ja ryhmänjohtajana Helsingin pelastuskoirissa, sekä koiranohjaajana kansainvälisessä pelastuskoiraryhmässä (FinnRescue). Kisapuolella olen kuitenkin saavuttanut oikeastaan kaiken mitä pelastuskoira voi saavuttaa.

Pelastuskoirien kouluttajana olen toiminut vuodesta 2008, jolloin myös suoritin palveluskoirien koulutusohjaajan pätevyyden. Koulutan pääasiassa haku-, partiointi-, raunio- ja jälkikoiria, jossain määrin myös tottelevaisuutta. Jälkikoirille olen kouluttanut metsäjälkeä, kovan pinnan jälkeä ja id-jälkeä. 

Agilityä olen harrastanut muutamia vuosia, lähinnä omaksi ja koiran iloksi.

Omat nykyiset koirani ovat Espanjanvesikoirat Papu, ja Papun poika Haba. Papu on jo eläkkeellä 'oikeista hommista', mutta harjoittelee oman mielenterveyden ja fyysisen kunnon takia kyllä viikoittain, onhan se kivaa. Haban kanssa tehdään sitten työhommat.

Koulutan pikemminkin ihmisiä kuin koiria. Lähes kaikessa koulutuksessa koiran koulutus kerran viikossa on turhan vähäistä, paras tulos saadaan kun harjoitellaan kotona usein, ja kerran viikossa saadaan ohjattua treeniä, neuvoja, vinkkejä ja apuja koiran kouluttamiseksi. Tällöin oleellista on että myös koiran ohjaaja tietää ja osaa kouluttaa oman koiransa hyvin. Viikoittain koira toki saa hyvän treenin, mutta vielä tärkeämpää on se, mitä ohjaaja oppii.

Koiran koulutuksessa tärkeää on mielestäni koiran mielentila, suhde ohjaajaan, ja koiran (sekä ohjaajan) motivaatio. Yksittäisten temppujen opettaminen koiralle on helppoa, mutta jotta koulutus kantaisi pitkäkestoisesti hedelmää tulee se koiran mielestä olla todella hauskaa ja palkitsevaa. Jokainen koira on yksilö, ja koulutus pitää tehdä koiran ehdoilla, mikä palkitsee ja motivoi juuri tätä koiraa. Oma tavoitetaso on myös hyvä miettiä, mitä koulutukselta haluaa ja mikä on päämäärä. On eri asia opettaa arkitottelevaisuutta tai täsmällistä kisatottelevaisuutta. Kun tietää mitä haluaa, niin on paljon helpompaa saavuttaa se!