Olen Anneli, Aakoo, Ansku, Ankku...

Olen 28-vuotias kirkkonummelainen. Päivätyöni on käräjäoikeuden
rikososastolla. Vastapainona muun aikani täyttävät koirat:)

Kiinnostukseni koiriin alkoi jo lapsena, kun meille tuli
englanninspringerspanieli "Roosa", kun olin 10-vuotias. Roosa oli
varsinainen ongelmakoira. Se ei purrut, eikä useinkaan murissut, mutta
paljon muuta se kyllä teki; kerjäsi, varasti, veti hihnassa, karkaili, avasi
itse ovet, juoksi pitkin pihaa vieden lapsilta pipot päästä ja lapaset
käsistä. Tuolloin minulla ei ollut hajuakaan koiraongelmista. Kävin sen
kanssa myös tottelevaisuuskoulutuksessa noin 12-vuotiaana. Toko kiinnosti
minua siis jo silloin. 12-vuotiasta ei tuolloin otettu kovinkaan
vakavsti. Sen vuoksi ja kokemuksesta sanoisin, että nuoret ihmiset ovat
usein joissain asioissa taitavampia kouluttajia kuin monet aikuiset, eikä
heitä missään nimessä tulisi vähätellä.

Vuonna 2002 minulle tuli ensimmäinen "oma" koira, belgianpaimenkoira narttu
Ronja. Tiesin, että haluan harrastaa tokoa, muuta en sitten tiennytkään.
Alkoi koiriin tutustuminen lähes nollasta. Menimme heti
tottelevaisuuskoulutukseen, missä alkoi tulvia termejä ja liikkeitä, mistä
minulla ei ollut hajuakaan. En ollut kuullutkaan sanaa "kontakti",
puhumattakaan, että sitä olisi koiralle opetettu. Mutta pikuhiljaa,
pikkuhiljaa... Käytin kaiken aikani koiran kanssa puuhaamiseen ja sen
opettamiseen. Ronja oli kaikin tavoin "helppo" koira. Koska otsassani
varmaan luki: "olen uusi koiranomistaja", sain tulvimalla neuvoja.
Kokeilimme vaikka mitä. Tässä vaiheessa aloin erittäin nopeasti ymmärtämään,
että metodeja on monia, ei vain yhtä tapaa. Kilpailemaan en lähtenyt, vaikka
siksi koiran otin, koska yksinkertaisesti jännitin ja pelkäsin mennä
kisoihin "esiintymään". Ronjan kanssa aloitimme myös jäljestyksen, missä se
osottautui lahjakkaaksi, sekä myöhemmin myös agilityn. Viime aikoina olen
uskaltautunut kilpailemaan ja sitten iskikin oikea kisakärpänen:) Ronjalla on nyt
I-tulos alokasluokasta ja matka jatkuu...

Pari vuotta myöhemmin meille tuli belgianpaimenkoira uros Hode. Siinä sitten
vasta pakkaus. Se tuhosi kolme asuntoa remonttikuntoon, ulkona se veti,
hyppi, rähjäsi koirille. Se irvisteli ja uhkaili, jos sen kynsiä leikattiin
tai turkkia harjattiin. Hode aloitti heti agilityn. Siellä se vasta riemu
ratkesi. Hode haukkui, kiljui, hyppi, ei kuunnellut, puri ja nappaili,
juoksi esteistä läpi... ja vaikka mitä. Hodesta alkoi armoton kiinnostukseni
ongelmakoiriin, koska Hodella oli melkein kaikki ongelmat, mitä kuvitella
saattaa. Kävin kursseilla, koulutuksissa, luennoilla, luin, luin ja luin...
Hode oli myös eräänlainen testi-koira, koska kymmenet eri opit koiraan
kokeiltiin ja todennäköisesti monesta niistä tilanne vain paheni. Niin
sanotusti "viimeinen niitti" oli se, kun Hode puri minua tosissaan
kasvoista. Sairaalareissu, tikkejä, teippiä ja musta silmä... Itsellä alkoi
olla jo sen verran tietotaitoa, että ymmärsin täysin, miksi tapahtui niin
kuin tapahtui. En väitä, että koira saa purra, mutta sen käytös oli koiraksi
aivan loogista.
Tällä hetkellä Hode on lähes mallikansalainen. Tämä koira on opettanut
minulle suurimman osan koiraongelmien hoidosta. Suunnilleen kaikkea voi 'korjata'.   Se
vaatii työtä, sekä sen myöntämistä, että pieleen meni, eikä koiran
lopettamista.

Vuonna 2007 meille tuli Ronjan pentu Leevi, sekä toinen tervueren-pentu
Nuutti. Hyvin vähän on ollut näillä ipanoilla ongelmia. Olemme kasvaneet,
oppineet. Talutan ulkona neljää belgianpaimenkoiraa ongelmitta. Hode ei edes
mulkoile:)

Koulutuksessa minua motivoi ehdottomasti se, kun näkee koirakoiden edistyvän
ja nauttivan tekemisistään. Mielenkiintoiseksi sen tekee se,
että koiria ja ihmisiä on erilaisia ja tietynlaisen tavan tai metodin
miettiminen koirakolle, jolle lopulta löytyy se heille sopiva tapa tehdä.
Oman koiraharrastukseni "vaikeuksien kautta voittoon" vuoksi haluan
ehdottomasti olla aina kannustava ja luoda uskoa siihen, että kaikki
pystyvät, mihin haluavat, kunhan vaan jaksaa etsiä tietä sinne.

Seuraavista olen oppinut:




   - tottelevaisuuskouluttajana, koulutusohjaajakortti
   - agilitykoulutusohjaajana
   - jälkikouluttajana
   - tottelevaisuuskoulutusvastaavana ja hallituksen jäsenenä
   - seurannut useiden ongelmakoirien uudelleenkoulutusta
   - tottelevaisuuskoulutusta rotuyhdistyksille
   - kilpaileminen tokossa
   - useita luentoja ja seminaareja, ja vielä useampia kirjoja ja muita
   kirjallisia materiaaleja
   - Juha Oreniuksen agilityvalmennus
   - Katja Tammisen toko-koulutus