Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Hihnakäytöksen moninaiset ongelmat

Koira kiskoo?

Hihnassa vetäminen ja kiskominen lienee yleisin koiranomistajien koiransa kanssa kokema pulma. Mutta saman ongelman sisällä on useita eri tyyppisiä ongelmia, joten yhtä yksittäistä ratkaisuakaan tilanteeseen ei voi tarjota. Erilaisten pulmien kirjon yleisnimitys on huono hihnakäytös, mutta sen sisällä on mm. seuraavanlaisia pulmia:

  • Koira vetää
  • Koira tempoilee
  • Koira haluaa tervehtiä kaikki
  • Koira nuuhkii jatkuvasti
  • Koira ei halua lenkkeillä
  • Koira seilaa edes takaisin
  • Koira haukkuu hihnassa
  • Maastoutuu
  • Tuijottelee
  • Koira puree hihnaa tai roikkuu siinä kiinni


Itse pidän hihnaa ja pantaa lähes kaiken pahan alkuna ja juurena. Kaiken maailman selitykset koiran kouluttamisesta koskaan ilman pakotteita voi heittää nurkkaan, koska heti pennun saavuttua sille laitetaan panta ja hihna. Mikäpä sen yleisempi pakote koiran kannalta onkaan - lakimmehan sen jo vaatii!  

Hihnassa pennut eivät voi tutkia maailmaa samoin kuin vapaana ollessaan ja siitä jää monille pennuille ongelmia ja puutteita  niin motoristen valmiuksien kuin sosiaalisten valmiuksien suhteen.  Ja ennen kaikkea sen suhteen, että omistaja ei opi lukemaan koiraansa saati sitten luottamaan siihen tai joudu miettimään kuinka koiraa hallitaan omalla käytöksellä - pelkällä äänellä. Hihnassa ollessaan koira ei myöskään koskaan saa yhtä tasapainoista liikuntaa kuin vapaana juostessaan.

Kun kaiken lisäksi vastustus lisää tahtoa, joka taas aiheuttaa sen, että kun hihnassa ei pääse koira pyrkii yhä enemmän jne.

Kiskominen pannassa muuttaa entisestään myös koiran tapaa liikkua. Tämä aiheuttaa rasitusta koko koiran kehoon ei vain niskan ja kaulan alueelle - josta ihmiset tuntuvat olevan eniten huolissaan. Toki siis kaulan alueen jännitykset voivat oireilla niinkin pahana kuin ontumisena. Koiran etenemiseen tarvittavan voiman tulisi lähteä koiran takaosasta, reisilihaksista etuosan ohjatessa liikkeen suuntaa. Kun koira kiskoo koiran painopiste siirtyy eteenpäin. Kun koiran etuosa kannattaa muutoinkin koiran painosta (rakenteesta riippuen) noin 60%, aiheuttaa vetäminen lisärasitusta ja koiran lihaksisto jumiutuu.
Usein tähän tarjotaan avuksi koiralle valjaisiin siirtymistä. Mutta poistavatko valjaat vedon omistajan kohdalta - eivät! Harvoin kun ihmiset kuitenkaan koiransa lihaksiston takia hakevat apua vetämisongelmaan. Kyllä enemmänkin kyse on siitä, että kiskovan ja tempoilevan koiran taluttaminen on vähintäänkin epämiellyttävää. Lenkit eivät ole mukavia ja rentoja vaan aiheuttavat niska - hartiaseudun jumeja, jopa lihasrevähdyksiä omistajille ja liukkaalla jopa murtumia omistajan kaaduttua.

Kun koiran kanssa ei ole mukava liikkua, lyhenevät lenkit, ongelma pahenee ja omistajan tunnontuskat lisääntyvät. Oravanpyörä on valmis.

Toinen asia, josta ei useinkaan puhuta on se, miltä vetävä koira näyttää toisten koirien silmissä. Kun koira kiskoo (vaikka vain mennäkseen tervehtimään), koiran vartalon elekieli muuttuu. Rentous on poissa, painopiste on edessä - toinen koira reagoi tähän helposti vihamielisesti ja kas soppa on valmis - syyttävä katse kohdistuu vastaantulevaan koiraan, vaikka usein peiliin katsominen olisi paikallaan.

Myös ihmiset kokevat vetävän koiran huonosti koulutettuna. Koira voi osata mitä vain, mutta kun se kulkee huonosti hihnassa, käyttäytyvät myös muut ihmiset koiraasi kohtaan huonommin.

Markkinoilla on kaikenlaisia pikaratkaisuja, tuotteita jotka ‘saavat koirasi vetämisen loppumaan välittömästi’ ja koirastasi tulee täydellinen jne. Olisikin asia näin yksinkertainen. Ennen kuin mitään ongelmaa voidaan ratkaista, on nähtävä syy käytöksen takana. Koirilla on aina jokin syy toiminnalleen. Vetäminen myös lienee yksi niistä ongelmista, joita lähdetään helposti ‘korjaamaan’ ajattelematta asiaa sen syvemmin. Ensimmäinen kysymys, johon ei moniltakaan löydy heti suoraa vastausta, mutta koiraa on jo kovasti koulutettu hihnakäytökseen on:  Mistä koira tietää, ettei se vedä?

Syitä koiran vetämisen takana on useita erilaisia

Ensimmäinen, mikä harvalle tulee mieleen on kipu. Koira voi kiskoa hihnassa, koska panta tai valjaat aiheuttavat sille kipua ja se pyrkii näin niistä poispäin. Kipu voi myös olla koirassa itsessään jo olevaa, johon koira hakee ‘endorfiini-huumaa’ ja helpotusta näin kipuun liikkumalla vikkelällä tahdilla, kiskomalla ja tempomalla.
Toisekseen koira voi vetää vain koska sille ei koskaan ole opetettu kuinka sen toivotaan käyttäytyvän.
Kolmanneksi koira voi vetää, koska se on nuori ja kaikki ulkona kiinnostaa sitä niin kovasti eikä koiralla ole vielä malttia olla jatkuvasti kauniisti ja hillitysti. Harva lapsikaan jatkuvasti kävelee vanhempiensa vierellä kauniisti. Nuorille pennuille on ominaista kulkea eteenpäin ja pysähdellä ihmettelemään maailmaa, rapsutella hieman niskan takaa ja jatkaa sitten innoissaan eteenpäin.
Koira voi myös vetää, koska sen ulkoiluttaja on niin hidas. Koiran ja omistajan liikuntanopeus ei kerta kaikkiaan syystä tai toisesta kohtaa.
Koira voi myös kiskoa, koska on oppinut, että kiskomalla pääsee aina kivaan paikkaan kuten koirapuistoon, autoon, toisen omistajan luo jne..
Koira voi myös kiskoa koska, koiralla on vaan niin julmetusti energiaa, jota se ei koskaan saa purkaa minnekään.
Koira voi kiskoa koska sen päivät koostuvat muutamasta nautinnollisesta hetkestä ilman muuta sisältöä - korttelin ympäri kävely kolmesti päivässä ja ruokailuhetkestä. Koira toisin sanoen kiskoo turhautumistaan.
Koira voi myös kiskoa, koska sitä kiinnostavat ympärillä olevat hajut. Tällainen koira seikkailee usein edes takaisin.
Koira voi myös kiskoa, koska sitä pelottaa. Koira pyrkii pois pelottavasta kohteesta, joita voi koirasta riippuen olla lenkillä useitakin. Tiedän koiria, jotka ovat pelänneet katulamppuja, toisia koiria, pyöriä, autoja ja jopa katuviemärinkansia.
Koira voi myös muutoin käyttäytyä kohtuullisesti hihnassa, kunnes se näkee pupun, pyörän, skeittaajan, hiihtäjän tms.
Koiran hihnakäytösongelmat voivat myös olla kohtaamisongelmia. Kohtaamisongelmia autojen kanssa - koira haluaisi jahdata niitä, näpsäistä pyöräilijää lahkeesta jne.
Kohtaamisongelmia toisten koirien kanssa on myös melkoinen kirjo. Koira voi mennä makuulleen ja odottaa kunnes toinen koira on kohdalla ja hypätä sitten pystyyn. Omistajat eivät aina näe tätä ongelmana vaan pikemminkin hauskana - vastaantulevan koiran kannalta taasen sitä vaanitaan ja kimppuun hyökätään.  Koira voi huutaa räksyttää vastaan tulevalle koiralle tai kiskoa julmetusti toisia koiria kohtaan. Koira voi myös pyrkiä muita koiria karkuun ja kun se ei ole mahdollista alkaa haukkua.  Lista on lähes loputon.
Lisäksi on vieläkin ikävämpiä tapoja kuten koiran turhautumispureminen omistajan käteen tai jalkaan kun koira ei pääse tervehtimään toisia koiria tai omistaja kieltää koiraa haukkumasta.

Tästä päästäänkin kätevästi seuraavaan ongelmaan vetämisen poisopettamisessa.
Osaatko lukea koiraasi? Jos koirasi esimerkiksi vetää toisia koiria kohtaan, miksi se tekee näin? Jos sanot, mennäkseen tervehtimään toisia, mistä päättelet, että näin on? Mikä koiran elekielessä kertoo sen? Osaatko lukea koirasi elekielestä ilon, innostuksen, turhautumisen, sijaistoiminnat, rauhoittavat signaalit?
Loistava kirja koirien elekielestä on Barbra Handelmanin Koirien kieli ja käyttäytyminen
Toinen kirja, joka kannattaa lukaista on Turid Rugaasin ‘Rauhoittavat Signaalit’

Peili käteen eli miten tähän tilanteeseen on tultu?

Aiemmin esittämäni kysymys, mistä koira tietää, ettei se vedä? Onko se hihnan pituus, puoli jolla koira kulkee. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koira tietää, ettei se vedä, kun sen pannassa (tai valjaissa) ei tunnu painetta.
Koko homman ydin on siis se, että koira pitäisi saada ymmärtämään, että toivottu tilanne on se, ettei pannassa tunnu painetta. Jos käytät kelatalutinta eli fleksiä, koiran pannassa on jatkuva paine, koska koiran tulee vetää hieman, jotta talutin tulee pidemmäksi.
Jos taas kätesi nousee koiran hihnan perään jatkeeksi, kun koira lähtee edellesi - pannassa tuntuu painetta käden aiheuttaman painon verran.
Myös, jos vedät koiraasi perässäsi - pannassa tuntuu paine.
Jos kiskot koiraasi pois jostakin - pannassa tuntuu paine.  
Jos käärit koirasi lähemmäs toisen koiran lähestyessä - pannassa tuntuu paine.

Jos koiran pannassa on painetta, lisää se jännitystä myös koirassa - useammastakin syystä. Jo pelkästään sinun elekielesi muuttuu hartiasi jännittyvät, kasvolihaksesi kiristyvät, liikkeestäsi tulee jäykempää ja jähmeämpää, hengityksesi muuttuu jne. Ja koira lukee nämä eleet tulkiten ne koiran kielellä. Jokainen ainut eleesi käskee koirasi valpastua.
Ja jos itse vaadimme, ettei pannassa saa tuntua painetta - emme itsekään saa sitä koiralle aiheuttaa.
Kaiken lisäksi koiriin pätee ‘vastavoiman laki’: Jos työnnät koiraasi poispäin, se puskee sinua kohti, jos painat koiran pyllyä alas se nostaa pyllyä ylös jne. Jos vedät koiraa itseäsi kohti - yllätys, yllätys - koira vetää poispäin.
Voi olla kovinkin opettavasta kiinnittää koiran talutin vyötärölle ja lähteä lenkille. Huomaat, miten oma liikkumisesi, eleesi hengityksesi muuttuu koiran kanssa kulkiessa.

Koulutuksellisia teorioita vetämisen poisopettamiseksi

Hihnakoulutuksessa tulee aina muistaa myös koiran hyvinvointi. Koiraa pitää kohdella hyvin ja sen pitää voida hyvin.
Koulutusteorioita on hyvin paljon erilaisia. Se onko käytännön kannalta tärkeää tietää eri teorioiden välisiä nimityksiä toisistaan on oikeastaan yhdentekevää, sillä teoriat eivät koiraa kouluta, mutta toisaalta pohjatieto erilaisista koulutuksellisista teorioista on kuitenkin hyvä hallita, jotta niitä osaa taas soveltaa käytäntöön.
Koiran hihnakäytöksessäkin osansa on koiran ja ohjaajan välisellä suhteella. Jos koiran ja ohjaajan välisessä suhteessa on paljon korjattavaa tulisi tämä oikeastaan hoitaa ennen kuin voidaan olettaa koiran käyttäytyvän hyvin ohjaajan kanssa liikenteessä. Koiran ja ohjaajan välisestä suhteesta olen kirjoittanut jo aiemminkin artikkelin ja sen on luettavissa:
http://koirakoulukompassi.com/hyvasuhde.html

Hyvässä suhteessa pääpaino on positiivisessa kommunikoinnissa. Tällöin huomio kiinnitetään koiran tekemiin oikeisiin asioihin. Hyvässä suhteessa koiralle tarjotaan myös riittävä määrä virikkeitä päivittäin. Toki tulee muistaa, että nuoren koiran kasvuun kuuluu myös murrosikä, jolloin se tuntuu olevan täysin kuuro. Tietynlainen rajojen kokeileminen onkin oikeastaan positiivinen asia, vaikka sillä hetkellä se ei siltä useinkaan omistajasta tunnu, koska se kertoo sen, ettei koiraa ole liiaksi alistettu ohjaajan tahtoon, sillä liian orjallinen ja omistajaan liiaksi tukeutuminen on koiran kannalta stressaavaa. Toisaalta kaikkien koirien murrosikä ei ole kovin näkyvää, joten suoraan toisinpäin tätä asiaa ei voi kääntää. Pääasiassa hyvässä koira - ohjaaja suhteessa koira ottaa mielellään kontaktia ohjaajaan, jolloin koira tarkkailee jo valmiiksi ohjaajaa. Toki koirarotujen välillä on eroja ja osa koirista on luonnostaan tällaisia kontaktia ottavia.

Tutkimuksissa on todettu koirien osoittavan vähemmän aggressiivista käytöstä ja olevan tottelevaisempia silloin, kun niiden suhde ohjaajaan on hyvä. Hyvän suhteen aikaan saamiseksi on tärkeää puuhastella yhdessä koiran kanssa. Sen ei tarvitse olla oikeastaan sen kummempaa kuin päivittäisen koiralle sopivan ja mielekkään yhdessä tekemisen tarjoamista. Tämä voi olla lelujen tai namien piilotusta lenkillä, aktivointipelien pelailua, temppujen tai tottelevaisuusjuttujen tekemistä koiran kanssa. Pääasia, että koira näkee ohjaajan mielenkiintoisena ja yhteenkuuluvuus vahvistuu.

Koiralla pitkäaikainen väärän toiminnan salliminen / epäonnistunut koulutus vahvistaa väärän / ei-toivotun käytöksen pysymistä. Koiran väärää toimintaa voisi verrata tietyllä tavalla tupakan polttajaan. Mitä kauemmin huono tapa on ollut,  sitä tiukemmassa se on koiran mielessä ja sitä enemmän töitä joudutaan sen poistamiseksi tekemään. Mahdotonta se ei siis ole kuitenkaan.

Koiran opettaminen

Uutta käytöstä opetettaessa tulee muistaa, että koiran tulee oppiakseen olla sopivassa viretilassa eli koira ei saa olla liian kiihtynyt tai vaihtoehtoisesti olla liian unessakaan. Toisin sanoen alkaessasi opettaa nuorta vilkasta koiraa käyttäytymään hihnassa kun se on ensin odottanut koko päivän kotona voit olla lähes varma, että yrityksesi epäonnistuu. Jos sen sijaan annat koiran juosta ylimääräisen virran pois, tarjoat sille jotakin tekemistä ja sen jälkeen alat harjoitella hihnakäytöstä onnistumisesi on todennäköisempää.

Myöskään liian häiriöisessä ympäristössä harjoittelun aloittaminen on turhaa. Toisin sanoen kadulla, jossa on vilkas liikenne, pyöriä ja autoja ja muuta joka saa koiran pään pyörälle, jos koira on näistä kiihtyvä ei kannata aloittaa. Koiralla tulee olla mahdollisuus keskittyä itse oppimiseen. Jos koiralla on hyvä suhde ohjaajaansa ja koira on kiinnostunut siitä, mitä ohjaaja tekee on myös kouluttaminen helpompaa. Tähän auttaa muu yhdessä tekeminen koiran kanssa samoin katsekontaktin opettaminen ja vahvistaminen.

Koiran oppimisen vaiheet:

Pääasiassa koiran kanssa käytetään koulutuksessa klassista ehdollistumista asioihin. Tämä tarkoittaa, että koira saa palkkion oikeasta käytöksestä. Toki muitakin keinoja käytetään tilanteesta riippuen.
Hihnakäytöstä opetettaessa tulee ottaa huomioon nämä erilaiset oppimisen vaiheet.
Oppimisen ensimmäistä vaihetta voi kutsua uuden asian omaksumiseksi. Tosin sanoen koira oppii, ettei hihnassa kuulu vetää ja pystyy ohjattuna toimimaan näin. Koira osaa siis kävellä kauniisti esim. sisätiloissa
Toisessa vaiheessa koira alkaa käyttäytyä halutulla tavalla eli koira osaa käyttäytyä hihnassa ja harjoitteluun liitetään häiriötekijöitä helpommista haastavampiin.
Kolmannessa vaiheessa tulee eteen yleistäminen. Tämä on se vaihe, joka jää usein kesken. Eli päästään sarjaan ‘kyllä se kotona osaa’. Käytännössä se tarkoittaa, että harjoituksia ei ole riittävästi tehty erilaisissa paikoissa ja erilaisissa häiriöissä. Näitä harjoituksia tulee tehdä koiran mukaan ja kohtuullisen paljonkin.
Neljäs vaihe on opitun asian ylläpito. Koiran tulee saada palkkio hyvästä käyttäytymisestä satunnaisesti, jotta taito pysyy yllä.

Palkitsemisen oikea-aikaisuus

Jotta koira oppisi jotakin, tulee koiran saada kehu ja palkkio oikea-aikaisesti. Aikaa palkita koiraa oikeasta suorituksesta on tutkimusten mukaan vain 0,5 - 0,8sekuntia, jotta koira yhdistäisi tekemänsä asian palkkioon. Koiraa siis tulee samalla hetkellä kehua, kun koira toimii oikein ja välittömästi antaa palkkio.
Palkkion tulee olla koiralle oikeasti mieluinen. On turha antaa koiralle jotakin, mitä koira ei koe palkkioksi. Jos itse tarvitset uudet juhlakengät, tuskin haluat saappaita?
Toisekseen kehun tulee olla aina tehtävään sopiva. Jos koiran tulee kävellä kauniisti hihnassa vetämättä ei ole fiksua kiljahdella sille kehuja ja hyppiä riemusta.
Jos koiralle sen sijaan halutaan innostusta ja vauhtia voidaan käyttää kimeämpiä kiljahduksia ja sähäkämpiä liikkeitä (esimerkiksi luoksetuloharjoituksissa).
Samalla, kun siis opetamme koiralle uutta asiaa opetamme siihen asiaan liittyvää tunnetilaa, joka koiralla kytkeytyy käskyyn ja  tilanteeseen. Ero on kuin klassisen musiikin konsertilla, jossa käyttäydytään hillitysti tai pop-konsertilla, jossa voidaan hyppiä musiikin mukana. Jokainen varmasti tunnistaa hetkiä koiransa päivässä, jolloin se innostuu - lenkille lähtö on monille sellainen.

Palkitessa täytyy muistaa, että koira ei ole kone. Käyttäytymistieteellisten teorioiden tarjoama syy - seuraus tee A tapahtuu B ei aina toimikaan koirien kanssa. Koira voi oppia jotakin muuta kuin oli tarkoitus tai toimia aivan muulla tavalla kuin koulutuksellisesti oli suunniteltu. Siltikin koulutukset kannattaa suunnitella. Jos oppimista ei tapahdu tai tuntuu, että koira oppii jotakin muuta, on aika pysähtyä miettimään ennen kuin jatketaan.

Otetaanpa yllättävän yleinen esimerkki:
Lenkkeillessään koiransa kanssa ohjaaja on toisten koirien kohtaamistilanteessa ottanut käyttöön makupalat. Hän haluaa palkita koiransa hyvästä käytöksestä. Kun koira huomaa toisen koiran, ohjaaja laittaa nakin koiran nenän eteen ja palkitsee. Hän kaivaa lisää nameja ja näin mennään tätä toistaen toisesta koirasta ohi. Jos koria haukahtaa, hän työntää äkkiä namia koiran nenän eteen saadakseen tämän vaikuttamaan ‘sivistyneeltä’

Mitä koira oppii tuossa tilanteessa, voi olla:

  • Toisen koiran nähdessäni alan ottamaan kontaktia ohjaajaan, jolta tulee makupaloja
  • Toiseen koiraan kannattaa reagoida, koska silloin tulee namia, eli koira oppii reagoimaan toisiin koiriin
  • Jos nameja ei tulekaan toisen koiran tullessa näköpiiriin, koira turhautuu ja alkaa haukkua
  • Koira voi oppia reagoimaan ja haukkumaan toisille koirille, koska sitä on palkittu toisille koirille haukkumisesta


Jos koulutus ei etene halutulla tavalla mieti - onko palkkio koiran tavoittelema (haluaako se sitä oikeasti), palkitaanko koiraa oikea-aikaisesti (eli kun toivottua käytöstä esiintyy) ja/ tai oppiiko koira jotakin muuta jota ei toivottu.

Käytöksen korjaaminen / opettaminen uudelleen

Pakotteiden käytön kirous. Sanonta voima tulee kun taidot loppuu, pitää paikkansa (hihna)koulutuksessa.
Koiralla tulee aina olla mahdollisuus toimia ensin oikein ennen kuin mitään pakotetta voi edes miettiä. Toisin sanoen koiraa tulisi ensin kieltää väärästä toiminnasta ja vasta sitten tulla mahdollisen pakotteen ja koiran korjattua oikean käytöksen tulisi seurata kehun. Ja ennen kaikkea kehuja tulisi tulla muutoinkin kun koira tekee toivottua asiaa. Ei ainoastaan yhdistettynä pakotteen jälkeiseen hetkeen.

Kieltosanan ei tarvitse aina olla karjaistu ‘ei’. Vaan se voi olla m-m, ä-ä, tms. Kieltosanoja ei kuulu jankuttaa koiralle (samoin kuin muitakaan käskyjä) eikä niitä ole tarkoitus alkaa hetken kuluttua tehostaa ärräpäillä. Koira oppii tästä helposti, että käskyt totellaan vasta siinä kohtaa kun ne tulevat voimasanoilla tehostettuna. Kiellon tarkoitus on saada lopettamaan koiran sen hetkinen toiminta. Sen sijaan se ei kerro koskaan koiralle, mitä sen kuuluisi tehdä. Toisekseen aivan samalla tavalla kuin muutkin sanat. Kieltosanan merkitys tulee opettaa koiralle.

Jos sanon sinulle “kuacha” etkä tomi oikein minun on turha koventaa ääntäni, kiristää hiljalleen kielenkantojani  ja hokea yhä voimallisemmin  “Kuacha”, “Kuacha”, “Kuacha ni”, “KUACHA NI”! Yllättävän usein koirien kanssa kuitenkin toimitaan juuri näin. Kyseinen sana on swahilia ja tarkoittaa pysäytä / lopeta. Toki ehkä olisit lopettanut toimintasi, koska ääneni muuttui hiljalleen uhkaavaksi, mutta tiesitkö, mitä sinun olisi toivottu tekevän? Entäpä, jos olisit opetellut uutta asiaa ja olisin toiminut näin? Jos opetin sinulle vaikkapa autolla ajamista, mitä opit muuta kuin ahdistumaan?

Kieltosanoissakin on sävyjä. Jos haluamme opetta koiralle sanan ‘ei’ sen voi opettaa koiralle esimerkiksi ottamalla koiran hihnaan. Laittamalla koiran eteen kupin ja sinne harkkupalan. Kun koira ryykii kuppia kohti, sitä estetään ja pysähdytään ja sanotaan ei. Juuri kun koira lopettaa hamuamisen koira palkitaan toisella namilla. Hiljalleen tehtävää voi vaikeuttaa.

Jos halutaan opettaa toinen kieltosana esim. ‘Stop’ Jonka sisältö on lopeta mitä ikinä olit tekemässä ja ota minuun kontaktia toimitaan muutoin samoin kuin edellä, mutta aluksi otetaan myös se, että koiran tulee vilkaista ohjaajaan ja hiljalleen pitää pidempään kontaktia.

Kun tiedetään koiran osaavan käskysanan, se todennäköisesti tulee sitä joku kaunis kerta uhmaamaan. Tällöin koiraa torua, mitä matalampi ääni, sen parempi. Koiralle voi murahtaa, koiralta voidaan ottaa kiva asia pois, koiraa voi ottaa kiinni niskasta ja torua, koiraa kohti voi tehdä valehyökkäyksen, joka loppuu juuri samalla hetkellä kuin koira lopettaa ei toivotun toiminnan. Koiran toimintaan puuttumisen tulisi olla nopea ja se ei saisi pitkittyä. Tällainen kommunikointi ei kuitenkaan saisi olla jokapäiväistä, koska se turruttaa koiran.

Jos koiralla on jokin tapa, joka on sitä itseään tai ympäristöään kohtaan vaarallinen, on kuitenkin parempi tehdä kerralla selväksi, ettei tuo toiminta ole kerrassaan sallittua. Esim. tassujen laittaminen hellalle tai portista autotielle ryntääminen.

Aina kun puutumme koiran toimintaan rankaisumielessä, tulee muistaa, ettei se edesauta koiran oppimista. Sillä saadaan vain koiran sen hetkinen toiminta loppumaan. Tämä sama tapahtuu myös ihmisillä. Jos sinulla tulee suukopua jonkin vieraan ihmisen kanssa. Ajatte vaikkapa pienen kolarin ja vastapuoli käyttäytyy odottamattomalla tavalla ja alkaa räyhätä sinulle, loppuu keskiverrosti ihmisiltä sanottava. Jälkeen päin sitten mietit, että olisit voinut vastata sitä tai tätä. Et todennäköisesti muista tilanteesta kuin kaiken sen, mitä toinen sanoi ja miltä hän näytti, mutta ei ulkopuolisista asioista mitään. Aivosi menevät tuossa tilanteessa lukkoon, havainto- ja keskittymiskykysi heikkenee. Positiivisissa asioissa näin harvemmin käy.

Koiralle tulisi heti kiellon / ohjauksen jälkeen pysyä tarjoamaan toinen vaihtoehtoinen toiminta, joka joskus on hankalaa.

Rankaisu pitäisi olla viimeinen keino, ja aina vasta kun kaikki muu on kokeiltu.
Sen pitäisi olla koiralle sopivan tehokas, mutta ei liian voimakas, sen pitäisi olla lyhyt ja seurata aina ei toivottua käytöstä. Jos koiraa esim. joudutaan aina nyppimään hihnassa jokaisella lenkillä on keino tehoton. Koira on turtunut tuohon.
Jos koira osaa ennakoida tulevan rankaisun, esim hypähtää taaksepäin kun ohjaajan käsi nousee ja toimii kuitenkin ei -toivotulla tavalla, on rankaisu paitsi tehtoton myös turha.
On paljon helpompaa ja mukavampaa, paitsi tietysti koiran, mutta myös itsen kannalta lähteä opettamaan asiaa positiivisesti kuin miettiä kovenevia rankaisuja!

Älä käytä kipua aiheuttavia metodeita!

Koirat ovat yksilöitä. Ei ole aina selvä, että koira yhdistää asiat niin tain näin. Ohjaaja on hankkinut koiralle vedonestovaljaat, jotka ovat ohuet narut ja perustuvat siis kainaloissa tulevaan epämiellyttävään tuntemukseen (lue kipuun).

Vaihtoehdot lopputulokselle ovat:  

  • Koira alkaa kiskoa toista koiraa kohti - kainaloihin sattuu - koira lopettaa vetämisen.
  • Mutta koira voi myös oppia, että toista koiraa kohti vetäminen aiheutaa kipua, joten koira yhdistää kivun toiseen koiraan ja lopettaa vetämisen, mutta alkaa räyhätä toisille koirille.
  • Koira voi myös jatkaa vetämistä edelleen vaikka tuntee kipua ja alkaa räyhätä toisille koirille.
  • Koira voi myös jatkaa kiskomista edelleen ja olla räyhäämättä.


Kipu voi jatkuessaan aiheuttaa myös koiralle turhautumista (esim aina nypitty toisia koiria kohdatessa) ja koiran joutuu sisäiseen ristiriitatilanteeseen, joka saattaa johtaa omistajan käteen tai jalkaan puremiseen.
Olen koirieni kanssa tehnyt useita koulutuksellisia virheitä. Olen omistanut eri tyyppisiä koiria, myös uroksia, joista osa ei ole rakastanut kaikkia muita uroksia. Olen näille opettanut tavan purkaa revii-rillään (kodin vieressä) toisten urosten (esim. suurempia tai samanlaisia tättähääriä) kohdatessaan turhautumisensa menemällä pissalle. Uros sai nostaa jalkaa, mutta samalla se toimi rauhoittavana eleenä.  Joskus tyhminä päivinäni vuonna nakki ja muusi menin muusta syystä silloin kuuluisan ongelmakoirakouluttajan pakeille. Hän oli sitä mieltä, että tapa oli tyhmä ja taivuin hänen ajatukseensa, että koiran pitäisi mennä vain ohi eikä painella pissalle, vaikka tähän emme tulleet apuja hakemaan. Siihen aikaan vielä käyettiin paljon pakotteita koulutuksessa. Hän heitti koiraani ketjulla persuksille, ei kovaa, mutta niin että koira reagoi, kun se ohitti toisia koiria ja vilkaisikin niihin. Seuraus oli se, että koirani seuraavana päivänä toisen uroksen kohdatessaan alkoi toimia kuin ennen ja meni tien reunaan, mutta ampuikin siitä tämän toisen koiran kimppuun. Tällaista ei ollut koskaan ennen käynyt! Koira oli provosoitu ja sille oli asetettu mielikuva ikävistä kohtaamisista.  Jonkun mielestä koira alkoi käyttäytyä “yllättävästi tai ihan ilman syytä, oudosti”, mutta syy oli hyvin lyhyesti jäljitettävissä. Tämä ikävä toimintamalli jäi koiralle pysyväksi.

On olemassa myös toimivia keinoja kertoa koiralle, ettei sen toiminta ole toivottavaa. Koira pyrkii positiiviseen päämäärään, saamaan itselleen jotakin mieluista.
Jos koira esimerkiksi alkaa riehua ulkoilemaan lähtiessä esim. heti kun omistaja laittaa kengät jalkaan, on tämä opetettavissa pois esimerkiksi niin, että omistaja laittaa kengät jalkaan ja menee sohvalle istumaan kunnes koiran on rauhoittunut. Nousee koiran rauhoituttua ja palaa takaisin istumaan jos kierrokset kengistä nousevat. Tästä hiljalleen lisätään ärsykkeitä, joihin koira ei saa reagoida. Kengät, takki, hanskat, hihna. Kaikki samalla keinolla, mutta ei välttämättä samalla kerralla, jotta koira pääsee uloskin. Jos koiraa alkaa sättiä ja huutaa kun ollaan lähdössä ulos siitä, että koira on innoissaan, ei koira vastaan ota oppia. Sen viretila on yksinkertaisesti liian korkea uuden oppimiseen.

Apuvälineitä vetämisen poisopettamiseen?

Kaikkien vetämisongelmaan vaikuttavien tuotteiden yhteisnimi on apuväline. Tämä tarkoittaa, että ne ovat apuvälineitä opettamiseen ja niitä ei ole tarkoitus käyttää koko koiran loppuikää. Niistä on tarkoitus päästä eroon koulutuksen edetessä.

Kuonopannat
Kuonopantoja on eri malleja. Yhteistä niiden kannalta on se, että koira tulisi opettaa niihin. Yleensä ne kuitenkin ohjaajan toimesta laitetaan koiran päähän, mutta koska koiran kuono on herkkä alue tulisi koira pantaan ensin totuttaa, jotta koira kokee pannan miellyttäväksi. Tämä taas edesauttaa lenkkien miellyttävyyttä jatkossa.
Pantaan totuttaminen tapahtuu  laittamalla koiralle panta, palkitsemalla välittömästi ja ottamalla panta heti pois. Tätä toistetaan, (tarvittaessa muutama kymmentä kertaa) kunnes koira alkaa mieltää pannan asettamisen päähän mukavaksi.
Hiljalleen pannan annetaan olla pidemmän aikaa ja koiraa palkitaan kun se on reagoimatta pantaan.
Kun tämäkin onnistuu panta otetaan osaksi harjoittelua.
Peruskuonopannat toimivat kuin hevosen riimu. Suurin osa tarvitsee kuitenkin toisen pannan, jotta koiran päästessä irti pannasta koira on muutoin ‘vapaa’. Panta on muutoin toimiva, mutta vaarallinen, jos koira tekee äkillisen juoksupyrähdyksen ja pää käännähtää äkillisesti omistajaa kohti.

Canny collar- kuonopanta on siitä mukava, ettei se käännä koiran päätä vaan painaa kuonoa alaspäin koiran vetäessä. Panta myös irrotessaan kuonon päältä jää kiinni kaulan ympärillä olevaan pantaosaan, jolloin koira ei pääse karkuun (jos koiralla on taipumusta karkailuun). Mielestäni oikein toimiva kuonopanta.

Ketjupantaa en suosittele kuin sellaisille, jotka osaavat pakotteiden käytön oikein ja osaavat lukea koiraa. Voisi siis sanoa, etten suosittele sitä vetämisen poisopettamiseen.

Joustohihnat - no niistä ei sitten ole vetämisen poisopettamiseen mitään iloa. Ne toki vähentävät koiran nykäyksen voimaa ja tekevät hihnan stoppauksen koiralle miellyttävämmäksi.

Taluttimen hankintaan sen sijaan minkä tahansa vetävän koiran kanssa kannattaa kiinnittää huomiota. Grip-hihnat ovat kestäviä ja kevyitä ja ne pysyvät kädessä koiran nykäistessäkin, myös sadesäällä. Ketjuhihnat kannattaa jättää hyllyyn, ne ovat aina epämiellyttäviä (tosin sopivat koirille, jotka pureksivat hihnaa). Monet nylonhihnat polttavat ikävästi käteen.  Nahkahihnat ovat usein käteen miellyttäviä - myös niillä koirilla, jotka eivät vedä.

Vedonestovaljaita on erilaisia. Osassa valjaista koiran hallinta on hankalaa. Varsinkin jos koiralla on aggressio-ongelmia toisia koiria kohtaan.
Kainalon alta menevät nyloniset vedonestovaljaat, joissa ei ole pehmusteita ovat ehkä kamalimpia kapistuksia ikinä, mitä ohjaaja voi koiralleen päälle laittaa. (Lue kohta kivun aiheuttamat aggressiot). Ne polttavat helposti koiran kainalot vereslihalle, kun koira vetää niissä.
Sellaiset vedonestovaljaat taas, joissa on pehmuste kainaloissa ja selkäosan päällä säätö ovat monille toimivat. Lue kuitenkin edelleen kohta kivun aiheuttamista aggressioista.
Reaktiovaljaat toimivat logiikalla, että koiran vetäessä siitä tuntuu kuin sitä vedettäisiin eteenpäin ja näin koiran veto loppuu. Nämä toimivat yllättävän monilla koirilla, mutta niiden säätäminen on aluksi hieman haastavaa.

Poisopettamistekniikoita on monenlaisia

Monet tekniikat valitettavasti ovat sellaisia, joilla saadaan hetkellinen pika-apu, mutta ongelma jää olemaan. Ne ovat kuin särkylääke selkäkipuun. Kipulääke toimii hetken kaikilla samalla tavalla, mutta ei hoida siis itse selässä olevaa ongelmaa, joka pitää hoitaa yksilöllisellä tavalla.

Muista, että sinä itse olet tärkeimmässä asemassa oman koirasi koulutuksessa!  
Koiran oppimiseen vaikuttaa:              
  • Oma asenteesi koiran oppimiseen
  • Omat tietosi
  • Omat taitosi
  • Oma nopeutesi mm. palkitsemisen ajoituksessa
  • Omat kokemuksesi

Huom! Mitä tahansa teet koirasi kanssa:
ÄLÄ koskaan kiedo koiran hihnaa kätesi ympärille!  ->Seurauksena voi olla murtumia, venähdyksiä ja revähdyksiä koiran nykäistessä!
ÄLÄ käytä koiralle kipua aiheuttavia vedonestovälineitä,  koska ne usein laukaisevat aggressiivista käytöstä
Opettele itse kävelemään rennosti
Opettele palkitsemisen oikea-aikaisuutta
Etsi koirallesi sopiva palkkio

Suunnittele ajatuksella, kuinka koulutus etenee:
  • Aloita analysoimalla ongelma: miksi koira vetää?
  • Pohdi oma käytöksesi osuus
  • Pohdi saako koira riittävästi liikuntaa
  • Pohdi saako koira riittävästi aivojumppaa
  • Pohdi mistä kaikki on saanut alkunsa
  • Mieti mihin kaikkeen koira on ehdollistunut ongelman suhteen
  • (äänet, hajut, paikat, tilanteet, käytöksesi...)
  • Tee koulutussuunnitelma yksi asia kerrallaan
  • suunnittele koulutustilanne (esim. lähtö)
  • Mieti, mitä ongelmia voi tulla ja miten ratkaiset
  • tee useita vaihtoehtoisia toimintamalleja itsellesi
  • Harjoittele
  • Jos menee pieleen palaa edelliseen kohtaan ja tee uudelleen
  • Analysoi koulutuksen eteneminen, mikä menee hyvin, mikä vaatii muutosta?
  • Pidä päiväkirjaa, johon kirjaat edellämainitut ja etenemiset (helpottaa analysointia)
  • Tee tarvittavat muutoksen koulutusohjelmaan
  • Harjoittele
  • Toista samaa kunnes toivottu lopputulos on saavutettu


Pysähtely
- tekniikassa idea on, että koiran vetäessä ohjaaja pysähtyy ja matka jatkuu taas kun koira löysää hihnan. Kun hihna on löysällä ohjaaja jatkaa matkaa ja koira saa palkkioksi edetä.  Monille koirille tämä on täysin toimimaton tekniikka, koska koira patoaa pysähtyessään vain lisää virtaa ja lähtee rakettina eteenpäin.  Ja taas pysähdytään.

Kääntyily - tekniikassa idea on, että koiran vetäessä ohjaaja vaihtaa suuntaa välittömästi vedon tuntiessaan. Toimii toisille koirille, eikä vilkkaimpien koirien kanssa ole pelkoa joutua eksyksiin kotoa, kun tunnin lenkillä lopulta edetty matka on noin 400m kotoa. Ripeä ohjaaja sen sijaan on jo tehnyt 7 kilometriä matkaa ja on täysin sekaisin suunnasta. Mutta tiedetään koiria, joille tämä tekniikka on toiminut!

Peruutus
- tekniikassa kun hihna kiristyy, koiralle sanotaan m-m tai ä-ä ja heti tämän jälkeen lähdetään peruuttamaan ja peruutetaan niin kauan kunnes hihna on löystynyt ja palkaksi jatketaan siihen alkuperäiseen suuntaan jonne oltiin menossa. Toinen versio on peruuttaa ja palkita koira, kun se tulee viereen. Vaarana joillakin koirilla jälkimmäisessä tekniikassa on että koira oppii juoksemaan hihnan päähän ja tulemaan hakemaan makupalan. Tekniikka pitää siis aina etsiä koiran mukaan.

Nyppäisy
- tekniikka toimii, kun sen osaa tehdä oikein. Koiralle sanotaan kieltosana (joka on opetettu muulalla ensin) Jos koira ei korjaa toimintaa tällöin ohjaajan tulisi osata tehdä maksimissaan 20cm nyppäisy taaksepäin, käsi rentona ja suorana, nyppäys-liikeen suuntana taaksepäin - ei ylös. Koiran lopettaessa vetämisen koiraa palkitaan välittömästi. Kyseessä ei siis ole missään nimessä voima vaan tekniikka-laji. Harjoittelu kaverin pitäessä hihnaa kädessään toisesta päästä kannattaa ennen kuin tekniikkaa testaa koiralleen.  Suurin osa tätä tekniikkaa käyttävistä tekee sen väärin ja harrastaa turhaa hauisjumppaa koiransa kanssa. Ja koska koko ohjaajan elekieli kertoo koiralle, milloin hän aikoo nyppäistä koira on oppinut hauskan loikan taaksepäin. Lopputuloksena saavutetaan usein vain ja ainoastaan koiralle hieno väistöliike. Omistajan hauiksen kasvusta ei kannata haaveilla. Tekniikka ei sovi osaamattomille ja koska kyseessä on koulutustekniikka,  ei sitä ole tarkoitus käyttää kuin koulutuksellisesti.

Hihnan heiluttelu - riittää joillekin koirille ja koira lopettaa vetämisen. Tässä voi sanoa samalla, että lenkkeillessä koiran kanssa omaa kättä, jossa koiran hihna on ei kuulu heijata edes-takaisin. Inhottavaa toimintaa koiran kannalta!

Hihnassa roikkuville koirille (jos tämä koetaan ongelmaksi) kannattaa kokeilla seuraavia kikkoja: Osta metalliketju, jonka liität hihnan alkuosaan.  Koira todennäköisesti inhoaa metallin tuntua suussaan. Hihnaan voi myös sivellä pureskelunestoainetta, etikkaa, sitruunaa tai tabascoa vähentämään hihnan maisteluinnokkuutta. Tulee myös muistaa, että koiran roikkuessa hihnassa sitä ei samalla vedetä itse, jolloin hihnasta tulee koiran silmissä lelu. Jos taas haluat palkita koiraasi hihnalla niin mikäpä siinä.

Pitkäjännitteisyys - siinäpä se tekniikka jota kannattaa käyttää.


Kuonopannat  ja reaktiovaljaat ovat tuotteita, joista on apua oikein käytettynä. Varsinkin kuonopantojen avulla suurta ja voimakastakin koiraa on usein helppo kontrolloida. Jotkin valjaat taas tekevät suuren koiran hallinnasta haastavampaa. Erittäin tehokkaita yhdistettynä palkitsemiseen oikeasta toiminnasta. Käyttöä vähennetään edistymisen myötä (esimerkiksi kun koira on kävellyt lenkit kuonopannassa 3 päivää vetämättä (ja osaa kävellä jo kohtuullisia matkoja ennen kuin saa palkkion) otetaan kuono-osa hetkeksi lenkillä pois ja palkitaan koiraa. Näitä apuvälineitä ei ole tarkoitus käyttää koko koiran loppuikää!

Usein noutajaihmisille myydään noutajatalutin, jossa siis koko hihna on yhtenäistä lenkkiä. Noutajahihnan idea on se, että se saadaan noutotilanteessa (metsästys / metsästyskoe) helposti koiralta pois niin, ettei koiralle jää pantaa kaulaan, josta se voisi jäädä kiinni uidessaan tai metsässä liikkuessaan.  Talutin myös saadaan helposti koiran kaulan ympärille niin, että siitä saa päästettyä pienellä käden liikkeellä irti. Noutajaihmisille (ja monille muillekin koiraihmisille) kuitenkin myydään näitä hihnoja lemmikkieläinkaupoissa usein vedon lopettamiseen. On säälittävää katsoa koiraa, joka vetää kieli sinisenä tuossa hihnassa. Niiden tarkoitus ei siis ole vetämisen poisopettaminen eikä niitä tulisi käyttää, mikäli koira vetää.

Muita monesti tarjottavia keinoja on hyvin ohut hihna tai ketjupanta, joka laitetaan koiran kaulaan todella ylös. Tämä korvien viereinen alue on koiralla herkkää aluetta, jossa kulkee paljon verisuonia. Kuka haluaa lenkkeillä kuristusotteessa?

Yksi usein neuvottu kikka kakkonen on, että koiran talutin laitetaan koiran vyötärön ympäri lenkille. Jos koira vetää, hihna kiristää koiran vatsaa. Tätä voi käyttää hankalassa tilanteessa ‘pikavaljaana’ mutta ennemmin keskittyisin koiran opettamiseen haluttuun hihnakävelyyn.

Jos koira on kovin epävarma, eikä tiedä, miten olisi kohtaamistilanteissa ja koiralla alkaa siksi esiintyä paljon sijaistoimintoja voi kokeilla antaa koiransa kannettavaksi esimerkiksi narupallon tai patukan, johon koira voi suunnata osan energiastaan. Ohjaaja siis pitää narun toisesta päästä kiinni tarvittaessa ja saa koiran pysymään kiinnostuneena lelusta.

Naksutin on aivan uskomattoman hyvä väline koulutuksen apuna. Toki se voi olla myös ohjaajan pitämä naksuääni. Ideana on kertoa koiralle hetki jolloin koira toimii oikein. Esimerkiksi kohtaamis-ongelmissa koiralle naksautetaan ja sitä palkitaan, hetkinä kun koira ei vielä ole kierroksilla ja jälleen heti ohitustilanteen jälkeen, kun koira on rauhoittunut.
Koulutustilanteet pyritään rakentamaan niin, ettei koiran kierrokset alunperinkään nouse liian korkeiksi, eli esimerkiksi kohtaamistilanteessa toinen koira tms. kiihtymistä aiheuttava asia pysyy aluksi koirasta riittävän kaukana. Koulutuksen myötä kohde tulee lähemmäksi ja edelleen koulutuksen edetessä provosoivammaksi. Esimerkiksi varsinkin isoihin mustiin koiriin reagoivalle koiralle, alussa pieni vaalea koira kaukana, pieni  vaalea koira lähellä, pieni, tumma koira kaukana, pieni tumma koira lähellä, keskikokoinen vaalea koira kaukana, keskikokoinen vaalea koira lähellä, keskikokoinen tumma koira kaukana, keskikokoinen tumma koira lähellä, iso vaalea koira kaukana, iso vaalea koira lähellä, iso tumma koira kaukana, iso tumma koira lähellä. Pieni vaalea haukkuu kaukana, pieni vaalea koira haukkuu lähellä jne. Kunnes tätä kaavaa seuraten pääsee ‘tavoitteeseen’ iso musta koira riehuu ja leikkii lähellä ja oma koira pystyy silti rauhassa keskittymään ohjaajaansa ja hänen kanssaan puuhaamiseen.

Kyseisessä kaavassa ei kuitenkaan oteta huomioon arkielämässä tapahtuvia ‘huonoja hetkiä’.
Pahin virhe, mitä tehdään kun jokin ongelma tulee on se, että noita tilanteita aletaan väistellä ja vältellä. Toinen koira tulee vastaan - käännytään heti pois.

Koiran voi opettaa koskettamaan kuonollaan kättä, jolloin keskikokoisen / ison koiran voi ohjata ohi toisista koirista tai ihmisistä ahtaissa paikoissa näyttämällä kättä. Tätä keinoa voi toki hyödyntää myös koiran hihnakäytöksen opettamiseen.

Lisäksi muista, että:

Jos koiran elämä on liian tylsää, eikä se pääse liikkumaan riittävästi ja käyttämään päätään, hoidetaan koiralle lisää tekemistä.

Jos koiralla ei ole hajuakaan miten sen tulee käyttäytyä lenkillä, opetataan sille rauhassa, mitä toivomme siltä. Pelkkä liikunnan lisääminen harvoin johtaa toivottuun lopputulokseen - ainakaan pidemmäksi aikaa.

Jos koira on nuori, energinen ja innokas, koulutetaan sitä rauhassa eteenpäin. Ymmärretään, että nuori koira on nuori koira ja koulutus vie hetkisen aikaa.

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Jos perheessä on useita koiria, jotka yhdessä käyttäytyvät apinalauman tavoin - et ole yksin ongelmasi kanssa. On monia useamman koiran perheitä, jotka tunnistavat ongelman. Yleensä joukossa on koira, joka saa muun lauman haukkumaan ja käyttäytymään huonosti. Tämä koira ei itse välttämättä edes hauku, riehu tms.  Tähän ongelmaan ei ole muuta oikotietä, kuin katsoa kuka on oikeasti se porukan lietsoja ja opettaa jokainen koira yksitellen käyttäytymään hihnassa halutulla tavalla ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta jokaisen koiran kanssa erikseen. Noin 20min per koira per päivä on hyvä aikamäärä, jolla tämä saavutetaan. Se voi siis olla tottelevaisuutta, temppuja, muuta aivojumppaa, kunhan koira kokee teidän tekevän yhdessä.

Kun perheeseen tulee pentu, ei sitä kannata vielä lenkille sen koiran kanssa, joka eniten haukkuu. Huonot tavat nimittäin menevät hienosti sosiaalisen oppimisen kautta eli koira oppii ne toisilta koirilta mallioppimisena. Olisi hyvä jos pennun ‘idoliksi’ saisi hyvin, rauhallisesti ja tasapainoisesti asioihin suhtautuvan aikuisen koiran. Aina elämä ei kuitenkaan mene kuin saduissa, joten sillä mennään mitä on annettu.

Haluton lenkkeilijä
Jos koira on haluton lähtemään lenkille, syitä voi olla useita.

  • Yksi on koiralla olevat kivut, jotka voivat aiheuttaa haluttomuuden liikkua. Usein tällainen koira on muutoinkin hyvin rauhallinen. On olemassa jopa rotuja joiden rakenne aiheuttaa niille ongelmia ja kipuja. Kivun takana voi toki olla myös moni muu syy kuten  lihasjumi tai nivelkipu.  
  • Toinen syy voi olla huonot kokemukset lenkkeillessä. Koira kokee siksi lenkkeilyn epämiellyttävänä ja on siksi haluton lähtemään lenkille. Huonot kokemukset voivat olla lenkin aikana sattuneita ikäviä tapauksia tai vaikkapa epämukavat valjaat. Muissa tilanteissa koira taas on innokas liikkumaan ja leikkimään.
  • Kolmas syy voi olla luottamuksen puute. Koira ei halua lähteä jonkin yksittäisen ihmisen kanssa kahden lenkille. Tai koiralla on tästä ihmisestä jostakin syystä epämiellyttävä kokemus tai koira ei luota tähän henkilöön tai lenkit hänen kanssaan ovat tylsiä. Tällainen koira voi lenkkeillä toisten kanssa hyvinkin halukkaasti.
  • Neljäs syy on koiran mielikuva lenkkeilystä tylsänä tapahtumana. Lenkillä ei koskaan tapahdu mitään ja se on kerrasta toiseen samanlainen.
  • Viides syy haluttomuuteen lenkkeillä on koiran huono kunto. Syynä voi olla esimerkiksi sydänvika, joka aiheuttaa koiralle ongelmia. Myös hengityselimistön rakenteelliset ongelmat voivat olla takana haluttomuudessa lenkkeillä. Huonon kunnon takana voi olla myös koiran ylipaino, koira ei yksinkertaisesti jaksa liikkua.
  • Kuudes syy miksei koira kenties halua lenkkeillä on kuuma,  kylmä tai sateinen ilma.
  • Seitsemäs syy voi olla koiran yllättävät pelon kohteet kuten lyhtypylväät, katuviemärit  tai muut sellaiset, jotka koira on kokenut pelottavina.
  • Lisääkin syitä on olemassa, mutta tästä varmasti saa käsityksen ettei kysymykseen:  ‘Koirani ei halua lähteä kanssani lenkille, mitä teen’  voi mitenkään vastata taustoja tuntematta. Tässä on murto-osa erilaisista ratkaisuista, mutta niistä voi kuitenkin saada vinkkiä.

Jos koiran epäilee olevan kipeä, se luonnollisesti käytetään lääkärissä. Joskus kipulääkekuurin antamisella voidaan pois sulkea ainakin tämä mahdollisuus. Jos lääkekuuri auttaa tiedetään että jossakin on kipuja ja sitä pitää sitten luonnollisesti lähteä paikallistamaan. Jos koira taas ei ole terveydellisistä syistä esimerkiksi hengitysvaikeuksien vuoksi innokas lenkkeilemään, käännytään eläinlääkärin puoleen.

Jos taas koiralla on huonoja kokemuksia lenkeillä tai koiralla on pelkotiloja, tulee näihin rakentaa koirakohtainen koulutusohjelma, jotta koiran pelkotilat saadaan ratkaistua ja lenkeille miellyttäviä kokemuksia.  Jos syynä on epämukavat valjaat tai panta niin, uusien ostoksille, mars.
Jos koiralla on huonoja kokemuksia jostakin ihmisestä ei koiraa voi pakottaa lenkkeilemään hänen kanssaan, se vain johtaa umpikujaan. Aluksi heidän välinsä tulee saada toimivaksi muilla keinoin kuten mukavan yhdessä puuhalun avulla paikassa jossa koira tuntee olonsa turvalliseksi (yleensä kotona).

Jos koiralla on kipuja johtuen huonoista tai epäsopivista valjaista tai pannasta (esim. nikkeliallergia, liian pienet valjaat tms.), tulee tämä luonnollisesti hoitaa ensin.

Jos lenkki on aina yhtä tylsä, on syytä vaihtaa reittiä, vaihdella nopeutta tai mikäli reitin muuttaminen ei ole mahdollista yhdistää lenkin varrelle leikkihetkiä tms. Tällaisia hetkiä on muutoinkin mukava laittaa lenkin yhteyteen, koska tällöin koira kokee ohjaajan muutoinkin mielenkiintoisena.

Jos koira yksinkertaisesti on lihava, aloitetaan laihduttaminen ja lenkkiä ja sen rasittavuutta kohotetaan hiljalleen kilojen vähetessä.
Jos koira taas haluaisi jahdata kaikkea maan ja taivaan välillä: autoja, pyöriä, kaneja jne. Kestävä ratkaisu saadaan aikaan itsehillintä- ja luopumisharjoituksilla. Näihin kannattaa pyytää jo apua ammattitaitoiselta henkilöltä, sillä harjoituksiin tarvitaan joka tapauksessa avustaja.

Muista vielä seuraavat:

Jos koiran elämä on liian tylsää, eikä se pääse liikkumaan riittävästi ja käyttämään päätään, hoidetaan koiralle lisää tekemistä.

Jos koiralla ei ole hajuakaan miten sen tulee käyttäytyä lenkillä, opetataan sille rauhassa mitä toivomme siltä. Pelkkä liikunnan lisääminen harvoin johtaa toivottuun lopputulokseen - ainakaan pidemmäksi aikaa.

Jos koira on nuori, energinen ja innokas, koulutetaan sitä rauhassa eteenpäin. Ymmärretään, että nuori koira on nuori koira ja koulutus vie hetkisen aikaa.


Koiralle käytettävän pannan tulisi olla sen verran leveä, että se ylittää koiran kaksi, mielellään kolme kaulanikamaa. Tällöin koiran niskaan kohdistuva rasitus on pienempi.

Miellyttävä hihna omaan käteen tekee lenkkeilystä miellyttävämpää.
Muista, että mikäli vaadit koiraa kävelemään lenkillä aina samalla puolella (esim. vasemmalla) koiran lihaksisto on vaarassa jumiutua, joten koiran lihashuoltoon tulee kiinnittää huomiota.

Jos koiralla on useampi lenkittäjä olisi hyvä, että perheellä olisi yhteiset säännöt - toki koirat oppivat kulkemaan joidenkin kanssa kauniisti ja jallittamaan muita.
Lenkille lähtiessä huolehdi myös kakkipussien mukaan ottamisesta asutusalueella ja heijastimista pimeällä turvaamaan näkyvyys.

Useille koirille olisi lisäksi hyväksi harjoitella itsehillintää ja rauhoittumista, luopumista, kontaktia ohjaajaan jne. Ohjaajille taas olisi hyväksi oppia ymmärtämään koiran tapaa yhdistää asioita, oppia lukemaan koiraansa sekä erilaisia koulutuksellisia keinoja ja hyvin usein palkitsemisen oikea-aikaisuutta sekä palkitsemista.

Lenkkeliy hyvin käyttäytyvän koiran kanssa on mukavaa ja rentouttavaa!

Toivottavasti näistä ohjeista oli iloa ja apua!

Lenkki-iloa!
t. Camilla Peura & Koirakoulu Kompassi