Olen Annina Vepsäläinen, vuonna -90 syntynyt koiraharrastaja Helsingistä. Työskenetelen Kompassissa täyspäiväisesti, ja olen käynyt kennelliiton toko-koulutusohjaaja ja -liikkeenohjaaja koulutukset sekä PK-puolen koetoimitsija kurssin. Ammatiltani olen eläintenhoitaja, suuntautumisena Kennelala.

Eläinten käyttäytyminen ja kouluttaminen ovat kiinnostaneet minua aivan pienestä pitäen. Olin 9-vuotias, kun taloon saapui ensimmäinen koira, coton de tuléar "Patu". Patun kanssa tuli kokeiltua tokoa, mejää, erilaisia temppuja ja vähän näyttelyitäkin. Patun rauhallinen ja luottavainen luonne olivat omiaan kouluttamisen ensiaskeleisiin, jotka eivät 9-vuotiaalta ensikertalaiselta sujuneet kuitenkaan aivan oppikirjojen mukaan.

Cotonin clovnimaisuus vei mukanaan ja seuraava koira oli niinikään cotonuros "Indy"  ( FIN MVA, EST MVA Michel Nabila's Indiana Jones), jonka kanssa olen kiertänyt useissa näyttelyissä, toko koulutuksissa, kokeillut koiratanssia, mejää jne. Indyn arkuus yllättäviä tilanteita ja vieraita koira kohtaan olivat suuria haasteita niin arkielämässä kuin harrastuksissakin. Indy opetti minulle kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä, joita koulutustilanteissa vaaditaan.

Halusin kuitenkin koiran, jonka kanssa voisi harrastaa monipuolisemmin myös pk-lajeja, mutta jonka pääkoppa kestäisi myös vähän laiskottelua. Niinpä tällähetkellä koiralaumaani kuuluvat valkoisetpaimenkoiraneidit Taiku (synt. -08) ja Wilka (synt. -12), joiden kanssa aikani kuluu mm. lenkkeilyn ja koulutusten muodossa.

Taikun (BH, TK1 Power Dog's Hard as a Rock) kanssa harrastan pääasiassa tokoa ja pk-hakua. Kisaamme tokossa, ja pk-puolen tavoitteenamme on päästä hakukokeeseen. Wilkan (Vilta's Almost Famous) kanssa aloittelemme tällä hetkellä tokoa ja agilityä.

Arvostan ja pidän tärkeänä jokaisen koiran peruskoulutusta, mutta se kuinka pitkälle haluaa tähdätä harrastuksissa, on tietysti itsestä ja omista tavoitteista kiinni. Toiselle riittää perustottelevainen koira, kun taas toinen tähtää SM tasolle. Päämäärä ei kuitenkaan saa olla matkantekoa tärkeämpää, eikä hampaat irvessä tekeminen ole koskaan hauskaa. Hyvällä mielellä ja pitkäjänteisyydellä päästään tuloksiin!